Normaali kunto-ohjelma ei ole yksipuolinen vaan se sisältää monta eri osaa, voimaharjoittelua, aerobista harjoittelua ja vammoista toipumisenkin opettelua.Hyvästä ennaltaehkäisystä, mitä kunnossa pystyminen totta kai on, huolimatta huippu-urheilijan arkeen kuuluvat myös sairastumiset ja vammat. Huippukuntoa tavoiteltaessa ja huippukunnossa urheilija on usein myös altteimmillaan sairastumisille. Loukkaantumisia voi sattua sekä ihan tavallisissa arkiaskareissa kuin urheiluharrastuksen parissa, hyvä kunto ja ja järkevä kunto-ohjelma ovatkin tärkeitä nopean toipumisen edistämiseksi.Kunto-ohjelmaa laadittaessa on hyvä huomioida erilaisten harjoitusten tarjoamat mahdollisuudet ja hyödyt. Pelkkä kuntosaliharjoittelu ei tavallisesti riitää, mutta sitä ei tietenkään pidä silti väheksyä. Ohjelmaa ja harjoitusaikataulua tehdessä kannattaa huomioida myös lepoajat, eikä perättäisinä päivinä kannata välttämättä harjoittaa samoja alueita. Näin palautumiselle jää aikaa, ja harjoittelu pysyy kiinnostavaa kun vaihtelua esiintyy.Sen sijaan, että harjoitetaan yksittäisiä lihaksia, kannattaa harjoitella erilaisia liikkeitä ja liikkumista jolloin harjoituksista tulee monimuotoisempia. Harjoittelussa korostetaan ihmisen luonnollisia liikeratoja. Esineen nostaminen maasta (maastaveto) tai tuolille istuminen (jalkakyykky) ovat arkisia esimerkkejä toiminnallisesta harjoittelusta ja niitä tulee vahvistaa läpi elämän. Isovanhempiemme tarpeet eivät poikkea huippu-urheilijan tarpeista. Samalla tavalla molemmat tarvitsevat toimivaa harjoittelua joka kehittää eri ominaisuuksia. Kannattaa muodostaa harjoittelun eri osat niin, että kokonaisuuden eri osat tukevat toisiaan harjoittelun aikana ja sen jälkeen. On myös hyvä keksiä erilaisia harjoitteita ettei treenaaminen muutu tylsäksi, ja että esimerkiksi samaa lihasryhmää kehittäviä harjoituksia on muutama erilainen, niin eri päivinä voi tehdä eri harjoituksia – saamalla kuitenkin saman hyödyn.